Älkää hankkiko elämää, sillä elämässä voi käydä huonosti. Teidät hylätään, teille nauretaan, menetätte omaisuutenne, muututte vanhaksi ja katkeraksi. Hankkikaa sen sijaan hyvää viiniä. Viiniä juodessa voi kokea seikkailuja. Parhaimmillaan yllättäviä ja intohimoisia. Mies joka on maistanut tuhat ja yksi viiniä luulee maistaneensa jo kaiken, mutta erehtyy. Sillä kaikilla viineillä on luonteensa, mutta vain harvoin tulee vastaan viini jossa on jotakin todella merkittävän ainutlaatuista. Vielä vähemmän on viinejä, jotka panevat kysymään, että tältäkö rakastuminen maistuu? Voiko kesäromanssin todella panna pulloon? Voiko viini hymyillä kuin Audrey Tautou? Voiko se laulaa kuin Nancy Sinatra? Jos voi, COS Frappato 2010 IGT on juuri sellainen viini. Se on äärimmäisen feminiininen. Kevyt, herkkä ja moniulotteinen. Yhtä aikaa eteerinen ja aistillinen. Ensimmäinen vaikutelma syntyy väristä. Se on punaista. Vain punaista. Häkellyttävän heleän punaista. Toinen vaikutelma syntyy tuoksusta. Siinä on raikasta mansikkaa ja kevyttä mausteisuutta. Kesäyön unelmaa. Kolmas vaikutelma syntyy mausta. Se aukeaa kuin ensisuudelma elokuvissa, lupauksena enemmästä. Ja loppu onkin sitten riisutumista. Alastonuintia, kieriskelyä hiekkarannalla, haihtuvaa harhakuvitelmaa kesäromanssin kuolemattomuudesta. Elokuvasuositus: Ingmar Bergmanin Kesä Monican kanssa. Kirjasuositus: Vladimir Nabokovin Naurua pimeässä.
Strawberries, cherries and an angel’s kiss in spring. Alkuperäisen Summer Winen on täytynyt olla Frappatoa. Sitäpaitsi, Nancynkin suku tulee Sisiliasta.
Makuasiamies 