Eipähän päällisin puolin mitään, ei varsinkaan korkkivikaa, joka vaivaa luonnonkorkilla suljettuja viinejä. Mutta, mutta… Makuasiamies hyväksyy korkkivian, vaikka se toisinaan aiheuttaa viininjanoiselle seurueelle kirvelevän pettymyksen. Synteettisten korkkien hinta voi nimittäin olla tuhat vuotta vanhan kulttuurin tuho, erään kissapedon sukupuutto ja Euroopan aavikoituminen. Muun muassa. Ja juuri nyt joku kriittisempi lukija saatta kohotella epäuskoisena kulmakarvojaan.
Muovitulpat ja kierrekorkit ovat tulleet viinipulloihin, ja usein niiden käyttöä kuulee perusteltavan juuri ekologisuudella. Tosiasiallinen syy on kuitenkin hinta. Ne ovat tuottajalle yleensä halvempia kuin luonnonkorkki. Niinpä katseen kääntäminen korkkiin kertoo useasti myös viinin laadusta. Kalleimmissa viineissä on edelleen lähes poikkeuksetta luonnonkorkki. Siksi ”yhdestä korkista” tehty vähintään neljän sentin tappi viestii aina hyvästä viinistä, sillä parasta luonnonkorkkia käytetään pitkään säilytykseen sopivien viinien sulkijana. Halvempi luonnonkorkkivaihtoehto on puristekorkki, joka valmistetaan liimaamalla korkkirakeita yhteen. Korkkivian aiheuttamat kellariaromit ja viinin latistuminen vaivaavat useimmiten juuri puristekorkilla suljettuja pullotteita. Noin viisi prosenttia viinipuloista on enemmän tai vähemmän korkkivikaisia.
Yhtä kaikki, luonnonkorkki on ekologinen ja eettinen valinta, jonka soisi suomalaisten tekevän useammin. Nimittäin, vaikka maailmalla aito korkki on yhä yleisin tapa sulkea viinipullo, meillä kierrekorkki on jo ylivoimaisesti suosituin suljin. Alkon mukaan yli 70 % sen myymistä punaviineistä ja lähes 90 % valkoviineistä on suljettu kierrekorkilla. Kauhistus. Makuasiamies kehottaa nyt kaikkia suomalaisia häpeämään ja parantamaan tapansa, ja selittää seuraavaksi että miksi.
No siksi, että kun luonnonkorkin kysyntä vähenee, Portugalin ja Välimeren ikivanhat korkkitammimetsät voivat muuttua risukoiksi, pelloiksi ja tonttimaaksi. Samalla on vaarassa tuhoutua täysin ainutlaatuinen ekosysteemi uhanalaisine lajeineen, ja tuhansia vuosia vanha elinkeino.
Synteettisiin korkkeihin tarvitaan uusiutumattomia luonnonvaroja, kuten öljyä ja alumiinia, mutta luonnonkorkkia voidaan kerätä uudelleen ja uudelleen samasta puusta. Korkin leikkaaminen on käsityötä ja yksi ympäristöystävällisimmistä korjuumenetelmistä. Korkkitammi voi tuottaa satoa 250 vuotta, ja siitä saadaan satojatuhansia ekologisia pullonsulkijoita.
WWF kampanjoi korkkimetsien puolesta. Erityisesti Portugalin korkkitammimetsät ovat tärkeitä elinpaikkoja monille uhanalaisille eläimille, kuten espanjanilvekselle ja keisarikotkalle. Metsissä myös talvehtii runsaasti kurkia, jotka kärsivät hakkuista. Ja tietenkin korkkitammimetsät ovat elintärkeitä myös paikallisille ihmisille. Korkinkorjuu on kuulunut Välimeren maiden asukkaiden elämään ainakin tuhannen vuoden ajan. Korkkitammimetsien suojeluun liittyy oleellisesti se, että tuhatvuotinen korkinleikkauksen perinne jatkuu tulevaisuudessakin. Lisäksi, ilmastonmuutoksen jyllätessä korkkimetsät on suojavarustus. Ne suojaavat Atlantin rannikkoa eroosiolta ja sitä myöten koko eteläistä Eurooppaa aavikoitumiselta.
Vastuullinen viininlipittäjä valitsee siis mieluummin aidon korkin – ja pelastaa siinä sivussa metsät, kotkat, ilvekset, muuttolinnut, perhoset, Euroopan ja maapallon. Pidetään siis aito korkki pinnalla hyvillä viinivalinnoilla. Ne ovat muuten useimmiten vanhan maailman ja vähän pienempien tuottajien viinejä, joista todennäköisesti löytyy aito korkki.
Makuasiamies 
Ajatuksia herättävä . Enpä tiennyt oikeastaan mitään ennestään ja enemmänkin toivoisin kirjoitettavan näin hyvin perusteltuja argumentteja.
Kiitos!! Ei muuta kuin luonnonkorkkia 🙂
Mainio kirjoitus! ”Korkkivikaisten” viinien määrästä kuulee melko vaihtelevia arvioita. Oli miten oli, läheskään kaikkien korkkivikaiseksi tuomittujen viinien viallisuus ei kuitenkaan johdu itse korkista. Viini voi pilaantua jo tynnyrissä.
Kunkin ihmisen tai talouden kotikäyttö on tietenkin pieni otanta, mutta availlessamme lähes yksinomaa tammikorkillisia viinejä noin sadan pullon vuosivauhtia ei korkkivika ainakaan meidän taloudessamme ole osoittautunut ongelmaksi. Toisaalta myös kierrekorkillisissa viineissä on tullut vastaan viallisia tuotteita, esimerkiksi juomakelvottomia rikkisulfiittipläjäyksiä.
Rikkisyys kierrekorkkiviinissä johtunee siitä, että korkki ei hengitä yhtään. Viini elää ja kehittyy pullossa, ja luonnonkorkki on tiivis, mutta ei kuitenkaan täydellinen umpio kuten kierrekorkki.
Luonnonkorkki sinetöidään kuitenkin vielä alumiinilla ja se taas aiheuttaa sen että kierrokorkki on taas ekologisesti pelissä mukana. Kumpi on luonnon kannalta parempi vaihtoehto on siinä ja siinä. Jos pullossa on pelkästään luonnonkorkki on tilanne selvä, mutta tämä on kuitenkin harvemmin tilanne.
Itse suosin luonnonkorkkia, en tiedä miksi.
Ainakin luonnontulpassa on tunnelmaa enemmän kuin kierresulkijassa. Eivätkö ne kierrekorkitkin muuten ole alumiinia? Joka tapauksessa alumiinin soisi olevan kierrätettyä, mutta millähän senkin sitten tarkistaisi. Vaikeaa tämä pullon avaaminen…
Kierrekorkki lienee juuri alumiinia ja tuo vaippa luonnonkorkin päällä tinaa.
Kierrätys on päivän sana, millähän tuon tosiaan tarkistaisi.
Näin juuri Henschken Hill of Grace-pullon. Se oli suljettu kierrekorkilla.
Sydän meinasi pysähtyä.
Kierrekorkki viinissä joka on tarkoitettu säilytettäväksi pitkään tuntuu kieltämättä epäilyttävältä. Kävin Hnschen sivuilla katsomassa löytyisikö asiaan valaistusta, mutta en heti löytänyt korkkipoliittista kannanotta, ainoastaan statementin pakkauksiin ylipäänsä: As a part of being an Australian Packaging Covenant signatory, our aim is to reduce our impact on the planet’s resources with our policy of purchasing our packaging that is, where possible, manufactured with recycled materials, or just as importantly, that our packaging is either reusable or recyclable. ”Uudelleenkäytettävä” tai ”kierrätettävä” ei tietenkään vielä takaa sitä, että materiaali, eli alumiini, olisi kierrätettyä jo valmistusvaiheessa. Sinänsä alumiini on yksi helpoimmin kierrätettäviä materiaaleja, sen ympäristökuormitus syntyy alkutuotannosta, joka on erittäin kuormittavaa.