Avainsana-arkisto: kampasimpukka

Syntymäpäiväsamppanjaa – Fleury Fleur de l’Europe!

Makuasiamiehen puoliso muuttuu vuosi vuodelta kauniimmaksi ja viisaammaksi. Hänelle ja toiselle viisaalle naiselle, Minna Canthille on valtiovallan toimesta järjestetty yhteinen liputuspäiväkin. Sen kunniaksi, jos minkä, on syytä avata pullollinen kuohuvaa. Eikä mitä tahansa sihijuomaa, vaan sitä oikeaa.

Samppanjaa. 

Biodynaaminen Fleur d’Europe on harvinaisen symppis samppis. Vaan oikeasti se avattiin jo eilen, sillä sunnuntai on kuitenkin luontevampi samppanjapäivä, ja oli aikaa laatia myös samppanjalle sopiva menu, nimittäin:

Paistettuja jättikatkaravunpyrstöjä & kampasimpukoita avokadosalaatin kera

Pähkinäistä luomukananrintaa ja bataatti-kurpitsapaistosta

Sitruunatorttu

 Juoma on todellakin parhaimmillaan ruokapöydässä, mutta sopii toki myös kilistelyyn.

Fleur de l’Europe on rehevä ja persoonallinen samppanja, sen luonteessa on samankaltaista itsetietoista mutta sivistynyttä lämpöä ja energiaa kuin toisessa päivänsankarissamme Minna Canthissa. Suuria eurooppalaisia molemmat.

Samppanjan väri on lämpimän täyteläinen ja hohtava, hieman punaiseen vivahtava. Kuplat melko isoja ja runsaita. Tuoksu on melkein huumaava. Siinä on vermuttia, aprikoosia ja avauduttuaan kunnolla myös kypsää, vasta uunista otettua rusinapullaa. Mausta löytyy kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, sitrusaromeja, suolaheinää. Vahva body, hyvä pituus ja eloisa, monikerroksinen makumaailma. Upea viini nautittavaksi. Ja vaikka hinnalla ei ole merkitystä kun kristallilasit kohoavat viisaamman sukupuolen kunniaksi, on alkoholiliikkeen kassalla ilahduttavaa, että tämän kaiken ja vielä enemmän, nimittäin iloa, rakkautta ja juhlamieltä, saa mukaansa vaatimattomaan 34,50 euron hintaan.

Rypäleet tulevat 14 hehtaarin biodynaamisesti viljellyiltä luomutarhoilta Côte des Barista Etelä-Champagnesta. Maaperä on alueelle tyypillistä kalkkikiveä. Viinin rypäleet ovat 90 % Pinot Noiria ja 10 % Chardonnayta. Chardonnay on käytetty vanhoissa 200 litran tammitynnyreissä, Pinot Noir taas 6 000 litran tammisammioissa. Lisäksi viiniä on kypsytetty 7 vuotta pulloissa. Eikä turhaan.

Tuottajasta on vielä mainittava, että Fleury Pere & Fils on perinteikäs, jo vuonna 1895 perustettu viinitalo. Taloa johtaa Jean-Pierre Fleury, ja hän siirtyi ensimmäisenä Champagnessa luomuviljelyyn vuonna 1989.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomuruoka, Luomuviini, Maku, Ruoka, Syöminki, Viini

Sunnuntaimenuetti rakkauden jumalattarelle ja kahdelle pyhimykselle

Makuasiamiehen sunnuntait on pyhitetty kokkaamisen iloille ja pitkille päivällisille. Ruoan jumalia ovat muuten atsteekkien Tonacatecutli ja hindujen Annapurna. Eurooppalaisesta uskomusperinteestä makuasiamies ei ole ruokapöydän metafyysistä haltijaa löytänyt, mutta kokkien suojeluspyhimyksen sentään. Hän on P. Laurentius eli Pyhä Lauri, joka pätevöityi toimeensa tultuaan vuonna 258 Rooman keisari Valerianuksen toimesta hengiltä pariloiduksi. Makuasiamies päättelee tästä, että P. Laurin nimikkoruoan täytyy olla paahtopaisti, jonka ympärille tämänkertainen sunnuntaiateria rakentuu.

kampasimpukoita ja parsaa

vasikan paahtopaisti ja waldorfinsalaatti

valkosuklaa-mustikkajuustokakku

Alkuun siis parsaa ja kampasimpukoita. Nyt kun jumalat ja pyhimykset tuli sekoitettua juttuun mukaan niin mainttakoon, että kampasimpukan kuori on Santiago de Campostelaan taivaltavien pyhiinvaeltajien tunnus, joka liitetään Pyhään Jaakkoon, apostoli Johanneksen velipoikaan.  Antiikkisempi yhteys jumalan ja simpukan välille on kuvattu Botticellin maalaukseen Venuksen synytymä.

Simpukoilla, kuten myös parsoilla, on maineensa lemmenruokana, joten makuasiamies tarjoaa niiden kumppaniksi kevyesti kuohuvaa, vaaleanpunaista Giol Rosé Frizzantea. Raikkaassa, mineraalisessa, hentoa yrttistä takapotkua antavassa juomassa on paitsi uskomattoman kaunis väri, myös rakennetta ja viettelevää persoonallisuutta. Se sopii niin ruokajuomaksi mereneläville, salaatille ja vaalealle lihalle kuin seurusteluun, aperitiiviksi, jälkiruokajuomaksi, kylpyammeen reunalle, eväskoriin, aamiaiselle, itse asiassa vaikeata keksiä tilaisuutta johon se ei sopisi. Hautajaiset? Ainakin omissa kuoppajuhlissaan makuasiamies soisi sitä tarjottavan.

Paisti on paisti on paisti on paisti. Tarpeeksi matala kypsytyslämpötila (120-150 astetta) ja sisälämpötilan tarkkailu (70-75 astetta) takaavat mehukkaan tuloksen. Mötkäleestämme riitti siivuja monen päivän särpimiksi ja tähteistä kehkeytyi loppuviikolla vielä aivan uusi ruokalaji, vasikanpaisti-kurpitsapata, jonka reseptin makuasiamies vielä lisää iloksi ja opastukseksi kiinnostuneille. Sunnuntaiaterian varsinainen pihvi olikin salaatti.

Tuo sellerin, omenan ja saksanpähkinöiden makuharmonialla aisteja hemmotteleva klassikko syntyi jo vuonna 1896 Pohjois-Amerikassa, New Yorkissa, tarkkaan sanoen Manhattanin Fifth Avenuella. Tontilla seisoo nykyään Empire State Building, mutta silloin siinä toimi hotelli Waldorf-Astoria. Salaatin kehitti hotellin maineikas keittiömestari Oscar Tschirky, joka on jäänyt historian- ja keittokirjoihin myös Thousand Island -kastikkeen isänä.

Waldorfinsalaatissa kastikkeena toimii kuitenkin majoneesi. Makuasiamies oppi taannoin Team Kitchenin mainioilta kokeilta kuinka majoneesi tehdään hetkessä. Se käy näin: luomumuna, pari desiä hyvää oliiviöljyä (jos sinulla ei ole todella hyvää oliiviöljyä, käytä rypsiä tai jotain muuta miedonmakuista – lat.huom.), teelusikallinen dijon-sinappia, ripaus suolaa ja ripaus sokeria laitetaan kapeaan sekoitusastiaan. Otetaan sauvasekoitin ja painetaan se astian pohjaan. Ainekset sekoittuvat kauniiksi majoneesiksi kun sekoittimen terää pitää hetken aikaa astian pohjassa ja nostaa sen sitten rauhallisesti pintaan. Lopuksi lisätään sitruunan tai limetin mehua ja säädetään muiden mausteiden määrä omaa makua miellyttäväksi.

Paahtopaistin ja waldorfinsalaatin liiton siunasi jo aiemmin esittelynsä saanut burgunderi Morgon Cöte du Py 2010, ja teki sen niin tyylikkäästi, että makuasiamies uskoo itse Oscar Tschirkyn hymyilevän taivaallisessa keittiössään.

Mustikka-valkosuklaajuustokakun improvisoi makuasiamiehen kaunis, viisas ja keittössäkin lahjakas tytär klaanimme perintönä sukupolvelta toiselle kulkenen jaloviina-justokakkureseptin pohjalta. Molemmat ovat niin loisteliaita jälkiruokia, että ansaitsevat kokonaan oman artikkelinsa tässä blogissa. Liiallinen syljeneritys saattaa myös olla tuhoisaa tietokoneen näppäimistölle, joten makuasiamies lopettaa raporttinsa tällä erää tähän, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

1 kommentti

Kategoria(t): Luomuviini, Maku, Ruoka, Syöminki, Uncategorized, Viini