Avainsana-arkisto: palvelu

Valmiiseen pöytään – Vive La Table!

Helsingistä ei ole helppoa löytää ravintolaa, jos haluaa konsertin tai teatteri-illan päätteeksi vielä rentoutua ystävien kanssa säällisen ruoan ja juoman merkeissä. Kunniallista ravintolapalvelua tarjoavat krouvit joko sulkevat ovensa liian aikaisin, tai sitten pöytä on varattava viikkoja etukäteen. Ketjuravintoloiden mätöille makuasiamies ei viitsi vaivautua eikä toisaalta halua maksaa ylihintaa korskeiden bisnespaikkojen kalseista kulisseista.

Mutta tällä kertaa onnisti! Makuasiamies onnistui varaamaan seurueelleen pöydän La Tablesta vain neljää päivää ennen Modena City Ramblersin konserttia. Nettisivuilta löytyvä menu vaikutti heti hyvin mietityltä. Kolme alkupala-, pääruoka- ja jälkiruokavaihtoehtoa tarjosi sopivasti houkuttelevia kombinaatioita ja onnistui vakuuttamaan rönsyilemättömyydellään. Myös maltillinen hinnoittelu miellytti.

Menu

Alkuruokia

Turskabrandade, savustettuja katkarapuja ja balsamietikkakastiketta

Vasikanpaistia, melonia ja pippuri crème fraichea

Paahdettua sipulikeittoa, omenaa ja ankan kivipiiraa

Pääruokia

Paistettua siikaa, sinisimpukkarisottoa ja pistaasiöljyä

Porsaan”secreto”, uppomuna ja timjamikastiketta

Karitsamakkaraa, chorizoa ja vuohenjuusto-perunapyrettä

Jälkiruokia

Juustolajitelma

Kookosjugurttia, suklaamysliä ja mokkajäätelöä

Maitosuklaamoussea, mustaherukkakinuskia ja-sorbettia

28e / 34e / 39e

Vaikka La Table on äskettäin muuttanut Ludviginkadulta Lönnrotinkadulle, oli sinne konserttipaikaltamme Savoy-teatterista vain vajaan kymmenen minuutin kävelymatka. Ravintolasali on skandinaavisin sävyin sisustettu ja seinät on koristettu, Jari Peltosen, Helsingin Sanomissa ja Viini-lehdessä ilmestyneillä piirroksilla. Tunnelma salissa oli lauantai-iltana kotoisa, pöydissä selvästi viihdyttiin.  Myös salin akustiikka sai makuasiamiehen seurueelta kiitosta; puheensorina pulppusi ympärillä, mutta omassa pöydässä saattoi puhua ääntään korottamatta.

Palvelu oli välitöntä, hyväntuulista ja sujuvaa pöytäänohjauksesta ulosheittoon, parasta mitä aikoihin on saanut Helsingissä kokea. Itse ruoka täytti reilusti sekä listan nostattamat odotukset että nälkäisen vatsan. Vaikka ravintoloitsijakaksikon toinen osapuoli on michelintähden edelliselle ravintolalleen Carmalle kokannut Markus Aremo, annoksissa ei ollut hiukkaakaan ylivirittelyä. Eteen kannetuilta lautasilta välittyi rakkaus hyviin raaka-aineisiin ja pyrkimys selkeään, tasapainoiseen makumaailmaan.

Seurueemme tilasi alkuun turskabrandadea savustettujen katkarapujen ja balsamietikkakastikkeen kera sekä paahdettua sipulikeittoa, omenaa ja ankan kivipiiraa. Pääruoista pöytään saatiin listan kaikki tarjokkaat. Jälkiruoista tulivat valituiksi kookosjugurtti, suklaamysli ja mokkajäätelö sekä maitosuklaamoussea, mustaherukkakinuskin ja -sorbetin kera. Erityismaininnan ansaitsevat ruoan kanssa tarjotut ankanrasva- ja spelttisämpylät. Pientä kritiikkiä taas annamme siitä, että alku- ja jälkiruoat nousivat maussa ja ainesten luovassa yhdistelyssä pääruokien ohi. Lisäksi annokset olivat niin runsaita, että pieniruokaisemmilta jäi jälkiruoka puokitiehen ja jopa makuasiamies joutui arvuuttelemaan vatsansa vetoisuutta. Mutta aina on parempi tulla kylläiseksi kuin jäädä nälkäiseksi.

Viinit tilattiin suositusten mukaan ja jälkiruokaa lukuunottamatta ne toimivat annosten kanssa mainiosti yhteen. Suklaamousse olisi vaatinut seurakseen makeamman kumppanin. Toinen kritiikin paikka on viinien hinnoittelu. Sen minkä asiakas menun hinnassa säästää, talo kyllä viinien katteissa korjaa. Säästäväisyyteen taipuvaisille asikkaille suosittelemme yhden pullon (tai lasin) taktiikkaa. Viinilistalta löytyy hyviä artesaani- ja luomuviinejä, mutta bistrohintaista ”talon viiniä” ei ole tarjolla.

Kokonaisuutena makuasiamies antaa La Tablelle ylioppilastutkintolautakunnan asteikolla arvosanan eximia cum laude approbatur.

 Kiitos!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maku, Ruoka, Syöminki

Hei, monopoli vuotaa – avahaan Alko jo nettikauppa!

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreessa kyselyssä 71 prosenttia vastaajista piti Alkon vähittäismyyntimonopolia hyvänä keinona alkoholihaittojen rajoittamisessa. Makuasiamies kysyi itseltään onko tämä hyvä vai huono uutinen ja vastasi, että kyllä se on hyvä uutinen. On hyvä että ihmiset ovat huolissaan juomisen haitoista. Keskusliikkeiden kuolaama viinien vieminen supermarkettien hyllyille ei myöskään erityisesti ilahduta makuasiamiehen kaltaista sietämätöntä viinisnobia, joka ei kuulu tölkkiviinien kohderyhmään.

Hesarin paperiversio muuten käsitteli tutkimusta nettilehteä laajemmin. Jutussa Alkon toimitusjohtaja Jaakko Uotila sanoo näin, ”Tilanne on joko tai: joko jatketaan nykyisellä mallilla tai vapautetaan kaikki juomaryhmät kauppoihin, eli puretaan monopoli. Jos pelkästään viinit päästettäisiin ruokakauppoihin, se tietäisi dramaattista muutosta alkoholipolitiikkaan ja Alkon nykyiseen jakeluverkkoon”.

Käytännössä Alkon vähittäismyyntimonopoli kuitenkin on jo purkautunut, kun kansalaiset voivat ihan laillisesti ja turvallisesti ostaa alkoholijuomansa ulkomaisista verkkokaupoista, joista monet ovat lisäksi suomalaisten pyörittämiä ja palvelevat suomeksi. Makuasiamiehenkin vierailut monopolimyymälässä ovat viime vuosina vähentyneet kymmenekseen vanhasta. Miksi raahata kolisevia muovikasseja ruuhkaisessa metrossa ja liukkailla kaduilla, kun viinit saa mukavasti ovelle kuljetettuna, eikä netistä tilaaminen edes tule sen kalliimmaksi?

Makuasiamiehen mielestä Alkon kannattaisi nopeasti herätä todelliseen kilpailutilanteeseen ja laajentaa palveluaan myös verkkokauppaan ja kotiinkuljetuksiin. Moni pelkää valvonnan pettämistä, mutta makuasiamies ei pidä uskottavana, että A-liike näin muuttuisi teinibileiden viinataksiksi, paperit kun voi tarkastaa ihan yhtä hyvin kotiovella ja verkko-ostaminenkin edellyttää tunnistautumista. Kansanterveysnäkökulmasta valvonta voisi jopa tehostua, kun jakelija pääsisi kurkistamaan millaiseen luukkuun tilusta ollaan toimittamassa.Image

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viini